Toista päivää kotona. Viikko sairaana. Kolme päivää sinnittelin töissä. Henki vinkuu ja laiskottaa. Kurjaa. Tää on jo kolmas flunssa mulla tänä talvena. Syön Aravaa ja se alentaa vastustuskykyä että silleen. Se herkistää myös jännetupen tulehduksille ja sellanen on olkapäässä. Käytiin talvilomalla uimassa, se oli liikaa. Saa nähdä miten pärjään ens kesänä. Viimekesänä tuli tenniskyynnerpää kastelukannujen kantamisesta. Piti siirtyä viiden litran kannuihin ja sitten vesipumpuun.

Alkoi tää nivelpsori vaivata taas vuosi sitten. Nyt on jo kolmas tää lääke, toivottavasti tehoaa, hyvältä näyttää.

Kevättä odottelen, toukuussahan ei ole enää lunta

Kannaoin pelargoniat pari viikkoa sitten sisälle autotallista, latvoin ja ovat nyt alkaneet hyvin kasvaa, tulee tuuheita. Toivittavasti kukkivat jo kun vien ne ulos, viimekesänä kävi niin että kukkivat vasta heinäkuussa, pidin ne koko ajan autotallissa ja alkoivat kasvaa myöhemmin. Tomaatin taimetkin on omissa purkeissaan. Kirsikkatomaattia.

Koira kävelee maton alla, pennun elkeet vielä, on nyt vuoden vanha, paimenkoira.

Välillä olen kyllä ihmetelyt että mikä mielenhäiriö tuli kun tuon otuksen otin. Villi kun mikä. Ehkä tää tästä kun kevät tulee ja olen taas paremmassa kunnossa. Talvi on ollut vaikea. Kortisoonilääkitys vei mielen alavireiseksi ja sotki koko elämän. Ihmissuhdekkin sai kyytiä. Ei ollut eka kerta. Sovittiin et oltais kavereita, ei olla soiteltu, pitäisköhän soittaa, mietin.

Murrosikää lähestyvä tyttäreni on ollut viimesaikoina ihanalla tuulella, syksyllä kaikkea muuta. Mun mieliala peilaa. Nyt on kyllä paremaa tiedossa, näin ajattelen.

Huomenna on koiran agi alkeiskurssi, apua. Pitää kävelyttää pitkä lenkki jotta ei olisi niin erginen kun mennään kurssille. Olen ollut väähän laiska kouluttaja. Nyt ollaan harjoiteltu paikalla oloa. Sen pitäisi olla jollain tasolla hallussa agi kurssilla. Näkee sitten miten menee.